Los Angeles.

Saavuin sikahintasella taksilla LAX:n lentokentältä tänne Hotelli Wilshireen. Hotelli on kolmen tähden hotelli. Taksissa jo matkalla katselin ikkunasta hieman epäröiden ja katseestani varmaan huokui pieni huolestuneisuus, kun tämä söötti pieni korealaismies rullasi hotellin pihaan. Katsoin karttaa, katsoin hotellia, yritin etsiä kadunnimeä ja saada varmuuden, että onko todellakin nyt niin, että olen buukannut hotellin 4 päiväksi Koreatownista? Söötti korealainen oli heittänyt mun rinkan siihen oven eteen ja kokosin itseni ja päätin olla avoin. Kirjauduin sisään tähän kolmen tähden hotelliin ja kieltämättä hotellin aula näytti loppujen lopuksi ihan lupaavalta. Kattokruunu ja kaikki. Sain ison huoneen 10 kerroksesta ja könysin hissiin kaikkien kamojeni kanssa. Hissi vikisi ja välillä sillein piuskahteli ja mä ehdin jo nauraa kohtalolleni miten putoan hissin kanssa. Hotellin käytävät oli beiget ja likaiset, mutta mä ajatettelin et so what. Edes ne pari käytävällä maleksivaa meksikolaista eivät haitanneet mua siinä vaiheessa, kun yritin avata huoneeni ovea puolikkaalla muovin palalla. Siinä vilkkui kolme punaista valoa ja mä lähdin takaisin hissille ja narskuen keinuttelin itseni kympistä ykköseen. Jonotin siinä hetken ja sain uuden avaimen. Takaisin ylös. Meksikolaiset olivat siirtyneet lähemmäs mun ovea ja varmaan kauhistuivat, kun näkivät mut läheltä. Hikinen, punainen, väsynyt, v*ttuuntunut pieni nainen kahden repun kanssa yrittää avata ovea jollain muovinpalalla. Sain sen lopulta auki ja ovea avatessani huoneesta pöllähti ummehtunut haju. Maakellari? Olin niin poikki ja ensimmäistä kertaa moneen päivään nälkäinen. Heitin kamat sängylle ja avasin verhot. "Ainakin ne antoi mulle Hollywood Hillsit" ajattelin, kun edestä avautui lämmin ja sumuinen Los Angeles

The view

Yay I made it!

Kävin ostamassa huoneeseen vettä ja banaaneja alakerran baarista. Istuin sängyllä ja tuijotin Hollywood kylttiä ja mietin, että oon matkalla vuoden. Kokonaisen vuoden. Yksin. Olin niin innoissani ja hämilläni, mutta en pelkää edelleenkään yhtään. Lähinnä pohdin miten saan itseni käyntiin ja miten pärjään yksinäisyyden kanssa. Mitä jos tulenkin hulluksi eikä kukaan ole näkemässä? Mitä jos kaadun kylppärissä ja ovessa on do not disturb-lappu? Mitä jos muutun ihan kauheasti? Tai kauheaksi? Mitä jos tämä matka ei annakaan mulle yhtään mitään ja tulen himaan entistä enemmän pihalla? Söin siinä banaania ja mietin itsekseni mihin olen ryhtymässä.

Nukuin heti ekana yönä tosi hyvin, kun maltoin valvoa iltaan asti ennen kuin menin nukkumaan. Vältyin siis jetlagilta ihan kokonaan. Aamulla nautin ihanan aamiaisen, mikä olikin ainoa hyvä asia tässä hotellissa. Buffet maksoi $17 ja siellä olikin tarjolla vaikka mitä. Mä oon tosi vaatimaton syöjä, mutta toi oli kyllä ihana ylläri. Aivan mahtava hedelmäpöytä missä oli isoja paloja pilkottuna mangoa, meloneita, appelsiinia, nyrkin kokoisia mansikoita... Mukava, kielitaitoinen henkilökunta. Perfect.

Älkää antako pyyhkeen hämätä. Wilshiressä ei tullut lämmintä vettä koko siellä oloni aikanani. Pesin hiukset lavuaarissa, jossa asui myös yksisarvinen. Kolmantena aamuna heräsin toiveikkaana. Ajattelin, että jos menee tosi aikaisin suihkuun niin ehkä tulee kuumaa vettä. Jos niillä on ollut varaajassa vaan joku vika. Avasin suihkun ja sieltä tulvi tulikuumaa vettä. Fantastic, ajattelin. Ajattelin sen antaa myös hieman jäähtyä semmoiseen lämpötilaan ettei polta itseään. Pesin hampaita ja kokeilin taas; jääkylmää. V*TTU. Ei auta, halusin kuitenkin päästä edes vähän pesulle ja siellä värjöttelin sikiöasennossa pystyssä joitakin sekunteja.

The next morning.

Pistorasia oli liian heikko kannatellakseen tietokoneen laturia :D

Koreatownissa ei itsessään ollut mitään mikä mua kiinnostaisi tai säväyttäisi millään tavalla. Koreatown on melko lähellä, ei kuitenkaan kävelymatkan, päässä Downtownista. Hotellia vastapäätä on heti metropysäkki, mutta Losissa metro on ihan läppä ja sillä pääsee vähän lähemmäksi jotain kohdetta mihin mennäkseen tarvitsee kuitenkin auton. Ja mähän en vuokraa autoa täällä ollessani ja se hankaloittaa todella paljon mun liikkumista. Koreatownista kun lähti jonnekin piti aina olla kyyti. Hotellin palveluun kuului kyllä tosi kiva ja toimiva Taxi service, jonka mustaan pukeutuneet mafioson näköiset kaverit heitti $20 mihin päin vaan. Menopeli on musta iso maasturi jossa oli tummennetut ikkunat. Karautin pari kertaa The Groveen, mikä on isohko ostosalue midtownissa. Ei kovin ihmeellinen mielestäni. Mähän lähdin reissuun sillä periaattella, että ostan Jenkeistä matkavaatteet. mutta se osoittautuikin melko hankalaksi. Se on kun pääsee kaupoille ja  pitäisi ostaa sukkia ja alusvaatteita, niin mun koriin päätyy hiuskoristeita ja höyhenliivi. Olin Koreatownissa lauantaista torstaihin, ja voin sanoa, että suupielet korvissa torstai aamuna työnsin tavarat takaisin rinkkaan ja odottavin mielin olin lähdössä kohti uutta hotellia Beverly Hillsissä. En siksi, että hotelli sijaitsee BH:ssä, vaan sen takia, että hotelli sijaitsee suhteellisen hyvällä lokaatiolla autottomalle reissaajalle. Mafioso lähti heittämään mua Beverly Hillsiin kymmenen aikoihin. Hykertelin maasturin nahkaisella takapenkillä, kun se kurvasi oikealle Wilshire Blvdia. Siellä on paremmat ilmatkin.

xoxo Mari