Quarter-life Crisis: City by the bay

Mä rakastan San Franciscoa. Mä rakastan sen tuoksua. Sen katuja. Sen ihmisiä. Se on täysin ainutlaatuinen paikka maailmassa. Losista San Franiin on about tunnin lento, hintaa tuli supersaverilta tilattaessa meno-paluulle 141 euroa. Jenkien sisäisillä lennoilla ruumaan menevästä matkatavarasta joutuu maksamaan $25 suuntaan. San Franin lentokenttä on supersiisti, väljä ja hyvin organisoitu. Matkatavaratkin tipahteli karuselliin (myös minun, ihme kyllä) 15 minuuttia laskeutumisen jälkeen. Ajattelin selvittää nopeinta ja edullisinta kyytiä kaupunkiin, kun ei viitsis taxista maksaa taas. Mietin siinä noin sekunnin ja hyppäsin taxiin. Siitä ei kuitenkaan ole pitkä matka kaupunkiin ja mun hotelli on ihan ytimessä. Matkalla lentokentältä hotellille huokailin ihastuneesti kaikelle, tänne paluu on aina kuin ensirakastuminen! Monet mestat nostattaa sykettä ja aiheuttaa ehkä jonkinlaisen huuman, mutta ei mikään niin kuin San Francisco <3

Olin buukannut hotellin Hotels.comin kautta sen enempää juurikaan miettimättä. Katsoin vaan, että sijainti on hyvä ja jos saisi suht hyvän diilin mun 5 päivän visiitille. Ekana sieltä tarjottiinkin Hotel Divaa Geary streetillä, pari korttelia Union Squaresta. Ja miten ihana ylläri se olikaan! Pienehkö Boutique-hotelli ihan keskustassa. 5 yötä oli jotain $400. Mulla oli iso huone neljännessä kerroksessa. Näkymät oli suoraan kadulle, mikä aiheutti sen, että kadulta kantautui aivan järkyttävä meteli yöllä. Vaikka olis työntänyt korvatulpat aivoihin asti niin sekään ei olis auttanut. Kadulla pidettiin ainakin kolme mielenosoitusta Pääsiäisen aikoihin, ja kun kyse on San Franista, se ei katso kellonaikaa milloin huudetaan megafoniin.

Metelistä pieni minuspiste Divalle. Se minus kyllä kuittaantui sillä, että huoneessa oli oma kahvinkeitin, sekä sillä, että Divassa oli joka ilta tunnin happy hour jossa tarjoiltiin ilmaista sakea. How sweet is that?

I loved it!

Hotelli on luonnollisesti gay-friendly, mutta siellä oli ihan kaikenlaista vierasta. Aamiasta ei ollut, mutta ala-aulasta meni ovi heti viereen Starbucksiin. Kun olin keittänyt huoneessa olleet kaksi kahvia omassa pikkukeittimessäni, menin sieltä hakemaan lisää :D Ja mä yritän edelleen vähentää kahvinjuontia.

Safe sex? Why the hell not!

Olin niin hyvillä mielin, kun olin sittenkin pienen pohdinnan jälkeen päättänyt tulla tänne. Olin perillä lauantaina päivällä ja suuntasin heti vanhoille nurkille. Vitsi ku mä osaisin kuvailla sitä tunnelmaa tuolla. Mä uskon, että ainakin melkein jokainen joka on käynyt San Franciscossa ymmärtää mistä mä puhun. Tämä kaupunki jos mikä, on kaikkien kultuureiden sulatusuuni. Siellä voi nähdä mitä vain, milloin vain. SF on turvallisin paikka missä oon ikinä ollut. Mulla ei ole ikinä ollut milläänlailla turvaton olo siellä, missään. Ei edes silloin, kun meidän autosta puhkesi rengas ku oltiin tyttöjen kanssa shoppailemassa cityssä ja odotettiin hinausautoa monta tuntia. SF on harvinaisen puhdas kaduiltaan ja tuntuu, että kadulta voisi vaikka syödä. Toki puhun nyt aika pitkälti ydinkeskustasta. Tottakai joka kaupungilla on alueensa. San Franissa on huomiota herättävän paljon kodittomia "hassuine" kyltteineen. He ovat siellä kaduilla sillein, että ihan kuin kuuluisivat siihen kuvaan. Että vanha hippireppana poltti -67 Woodstockissa aivonsa pihalle ja nyt hän kerjää rahaa pyörätuolissa, pahvinpala sylissään jossa lukee esim. " Family got kidnapped by zombies. Need money to buy a shotgun" Ja näitä on PALJON. Eli siihen on San Franiin menevän totuteltava, kovetettava sydämensä tai annettava dollari pari.

No iloisempaan aiheeseen; minun kylpy. Mulla on sellainen juttu, että kun näen kylpyammeen, ihmisen mentävän astian, paljun tms. minkä vain missä on mahdollisuus veteen ja kylpemiseen, niin mun on pakko päästä sinne. Aina lapsenakin muistan, kun lähdettiin matkalle, niin tärkeintä oli että hotellista löytyy uima-allas ja huoneesta amme. Joskus oli tosi kuumottavaa odottaa mitä sieltä löytyy, jos esitteessä oli vain maininta suihku TAI amme. No nyt oli amme. Kävin ostamassa ihanaa vadelmantuoksuista kylpyvaahtoa ja puristelin sitä sinne heti runsaasti. Maailman kärsimättömimpänä henkilönä en jaksanut odottaa, että amme täytyisi edes lähellekään puoltaväliä. Rinta täynnä riemua istuin siellä 20 sentissä vaahtoa. Vesi oli liian kuumaa, muutuin punaiseksi ja hikeä pukkasi. Maltoin olla siellä hetken kunnes totesin taas, että sinne ei kannata mennä. Se mielikuva kylvystä on täysin erilainen kuin todellisuus. Ei siellä rentoudu. Ei saa hyvää asentoa, niska väsyy, liian kuuma, vaahto väljähtyy...