Sunnuntaikävely.

Autottomana Losissa olo on kyllä melkoista. Periaatteessa jos on loputtomasti aikaa, hermoja, kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea sitä aikaa, niin bussilla ja joukkoliikenteellä pääsee. Mulla ei valitettavasti ole mitään noista ja kaikkein vähiten sitä kärsivällisyyttä. Tämä mun hotelli on north Doheny drivella, risteyskohdassa, mistä pääsee heti kadunylityksellä Melrose Avenuella ja toisesta päästä Santa Monica boulevardille. Pienen mäen päältä pääsee liittymään Sunset boulevardille ja Sunset Stripille. 

Tänään sunnuntaiaamuna aurinko nousi aivan pilvettömälle taivaalle. Mä heräilin hyvissä ajoin ja olin tikkana paikalla ensimmäisten joukossa paahtamassa niitä saakelin bageleita. Jotenkin silti siellä allasalueella vaan viihtyy joka aamu yli tunnin, vaikka siellä ei mitään syötävää olekaan. Siellä on luettavana USA Today ja niin pienet pöydät, että pystyy kuuntelemaan vieruspöytien keskustelut. Mä tykkään vaan istua ja kuunnella, kun vieraat ihmiset puhuu mun ympärillä. Muutamassa minuutissa oppii jo aika paljon vieraasta ihmisestä. Tietää missä hän asuu, ehkä millainen perhe hänellä on, miksi hän on täällä. Kaikkea mielenkiintoista. Olen kuuntelemalla oppinut jo, että Etelä-Californian paras museo löytyy Pasadenasta ja että Beverly Hills on kehittynyt Beverly Hillsiksi vasta 60-luvun jälkeen. Kiireettömät aamut on ihan mahtavia. 

Lähdin puolenpäivän aikoihin sunnuntaikävelylle ja samalla oikeastaan ensimmäistä kertaa kokeilemaan voiko Losissa tehdä tai nähdä mitään ilman autoa? 

Lähetän tästä teillekin Suomeen :)

Ruisleipä RIP.

Yellow, the new black.

Aloitin Melrose Avenuesta Beverly Hillsin päästä. Mä muistelin, että Melrose avella olis hyviä vintage- ja kirppistyyppisiä putiikkeja ja taidegallerioita. Nämä kadut ovat niin pitkiä, ettei sunnuntaikävelyllä pääse edes raapaisemaan pintaa, mutta kävelin kuitenki varmaan pari kilometriä. Katu oli luonnollisesti hyvin siisti ja kohtasin myös muita kävelijöitä, mikä tuntui kivalta, koska on hieman aavemaista ajoittain kävellä ainoana autiolla kadulla. Tarjolla tosiaan oli gallerioita, jotka olivat kylläkin suljettu näin sunnuntaina. Vasemmalla puolella katua oli kahviloita ja lounasravintoloita terassit aivan täynnä ja ihmisiä jonotti vuoroaan. Oli jonkin verran kauppojakin, mutta luulen, että enemmistö kaupoista löytyy Silverlaken päästä, eli sieltä mihin Melrose Avenue päättyy. Oli ihanan rauhallista eikä vielä siihen aikaan juurikaan liikennettä. Paljon koiranulkoiluttajia. Hienoja autoja. 

Mähän lähdin kävelylle. Nauttimaan upeasta sunnuntaista, kentie pysähtymään johonkin kahville, ottamaan kuvia... Ensisijaisesti.

Vahingossa kävelin liikkeen ohi, jonka nimi on Kitson. Why not. Kitson. Ei voi olla huono. Taas kaksi kerrosta täynnä kaikkea ihanaa. Liikkeen alakerta on puoliksi kirjakauppa ja toinen puoli on vaatekauppa. Yläkerta oli poistomyynti. Kaikki -70%. Kaikkea ihanaa. Alkuperäiset hinnat lähtivät keskimäärin $400

Aivan fantastista! Kauheaa! Olkatoppauksia! Ihanaa! Mulla syke oli jo vaarallisen tiheä siinä vaiheessa, kun nousin portaat ylös. Pitsiä ja nahkaa ja kaikkea sikaihanaa mä en kestääää!

Mä en tiedä mikä mussa on muuttunut, mutta mä käännyin kannoillani ja lähdin takaisin alakertaan ja sieltä sujuvasti suoraan ulos. Otin pari kertaa henkeä siinä ulko-ovien vieressä ja tasasin pulssin ja jatkoin matkaa. 

Say no more.

Agreed!

Me too! Great minds think alike!

Santa Monica Blvd.

Beverly Blvd. Parempien ihmiset boulevardi.

Yay for liberty! Yay for.. yeah yeah you know already.

Santa Monica Blvd.

It sure is!

I HAD to get it.

Nousin yhden ylemmäksi seuraavalle kadulle Santa Monica Blvdlle.

Elämää! Ihmisiä, jalankulkijoita, ravintoloita, huomattavan paljon komeita miehiä, rasvattua lihaa lenkillä. Se osuus Santa Monica blvdtä sattui olemaan Boys town ja siltä osuudelta löytyy gay baria, speed datin only for men, liikkeitä joihin sisään astuessa kasvoille purskahti sellanen määrä testosteronia, että sitä sai sylkeä pois jonkun aikaa.

Boys town.

Happy feet in Los Angeles.

SMB on 39km pitkä ja päättyy aika likelle Tyyntävaltamerta. Mun sunnuntaikävely käsitti tästä hyvin, hyvin pienen osuuden, mutta olin siitäkin vähästä tosi innostunut. Olin sentään päässyt Losissa kävellen johonkin. Menen sinne ehdottomasti käymään vielä uudestaan ennen kuin lähden.

I think it´s funny.

Kuka arvaa?

Yeah me too man, me too.

Santa Monica Blvd.

Melrose Avenue.

Santa Monica Blvd.

See, it follows me EVERYWHERE!

Motel Holloway. 

Olin kävellyt jo lähemmäs neljä tuntia ja ylähuulihiki alkoi olla melkoinen. Suunnittelin vielä, että nousen ylös Sunsetille ja kävin katsomassa lähempää, että minkä kokoinen se mäki on ja sen nähtyäni siirsin sen tulevaisuuteen. Itseasiassa musta tuntuu, että siirrän sitä Sunsetille menoa jatkuvasti sen takia, että mä haluaisin mennä sinne Pekun kanssa. Jotenki kaikista mestoista tämä olis se missä olis nasta olla yhdessä sen kanssa.

En tarvitse kukkia hotellihuoneeseen, en tarvitse kukkia hotel...

Corkscrew for the wine.

Matomoikkaus?

Kotimatkalla seisoin Beverly blvdn ja Melrose aven risteyksessä liikennevaloissa. Jos nyt vielä kävisi kuitenkin kurkkaamassa sitä Kitsonia ;)

Tein muutaman hyödyllisen hankinnan, mutta oh boy... Tempting.

Erikoismaininta Converseille, jotka mulla on nyt ensimmäiset laatuaan. Mä en ole koskaan ollut erityisen viehättynyt näistä koristossuista, varsinkaan sen jälkeen, kun kaikille ilmestyi ne jalkaan. Ostin kuitenkin San Franista sellaiset ja nyt mulle valkeni miksi ne on niin tykätyt. Oon kävellyt koko päivän eikä tunnu missään.

Yay for liberty, Yay for gay,Yay for Converse!

Olen suunnitellut hommaavani kokopäiväisen kuskin itselleni yhdeksi päiväksi. Ajattelin, että se päivä voisi olla huomenna, mutta sain ostettua Ralpshilta korkinavaajan ja munhan on välttämätöntä juoda tuo Kellyn antama vinetto ennen perjantaita ;) Eli ehkä siirrän tiistaille kuskin ja nautiskelen nyt  hyvää valkkaria. Tämä sunnuntai oli hyvä. Lämmin. Tosi hyvä päivä.

Toivottavasti teilläkin oli, ihanaa alkanutta viikkoa,

Mari