Tuesday night.

Mä oon täällä mököttänyt ja ollut ihan lohduttoman väsynyt. En oikein saa univelkaa nukuttua pois ja tuntuu, että käyn vähän hitaalla koko ajan. Olen kyllä valvonutkin. Olen tässä yrittänyt hoitaa vielä muutamia asioita kuntoon ennen perjantaita. Yritän saada itseni ymmärtämään, että on huomattavasti helpompaa ostaa esim prepaid-kortti puhelimeen täältä, kuin Mexicosta. Silti en vain saa aikaiseksi. Paniikissa sitten torstaina. Tänään sentään menin Applen liikkeeseen kyselemään vähän neuvoja ja ostin varajohdon koneeseen ja varakuulokkeet ipodiin. Mulla menee vuodessa ainakin parit, kolmet kuulokkeet. Kauhea skenaario, jos hajoisi kuulokkeet jossain tuolla etelässä. 

Täällä on kyllä aivan mieletön systeemi ja palvelu Applella. Sieltä liikkeestä mikään tuote ei lähde ulos ilman, että se on aktivoitu ja laitettu ihan täysin käyttökuntoon. Kaikki mallit kaikista koneista,  puhelimista ja ipadeista oli esillä väljissä pöydissä ja niitä sai testailla. Kun painoi nappia, niin siihen pyrähti sinipaitainen, mahtavalla jenkkihymyllä varustettu personal assistant kysymään " How may I help you?"

Mähän olen aivan surkea kaikissa tälläsissä asioissa ja olin siellä tosi kauan ja sain taas tosi paljon tietoa miten kaikkia juttuja voi hyödyntää. Ja mitä kaikkea näissä on. Prepaid-korttia niillä ei ollut mulle antaa, mutta muuten sain kyllä vastaukset ihan jokaiseen kysymykseen. Kuten " mikä on Macintosh?" "Mikä se on se komentonappula?"

:D

Jalkauduin tänään taas tuonne lähimaastoon ja tänään tulin ensimmäistä kertaa sen tilanteen eteen , että oli pakko laittaa shortsit jalkaan. Mä en jotenki oo shortsityyppi. Autoilijatkin varmaan häikäistyi mun valkoisista koivista, joita tarkoin varjelin auringolta koko viime kesän. Vetelin vaan St. Tropezia reiteen asti jos nyt oli pakko näyttää säärtä. Viime keväänä havahduin ihan tosissani melanoomaan ja siihen, miten huolettomasti mäkin olen koko ikäni auringossa ollut. Vaikka mä oon verrattain paksunahkainen ( :D ) enkä pala helposti tai juuri koskaan, niin silti. Aurinkovoiteet on unohtunut vetäistä pintaan aika monena suvena. Niihinki liittyy niin paljon kaikkea propagandaa, pitäisi saada kunnon informaatiota.

Viime kesänä en ottanut aurinkoa ollenkaan, mitä nyt pari kertaa mökillä soutelin järvellä. Täällä ei obviously välty auringolta ja kyllä mä haluan rantsussa maata. Esimerkiksi heti perjantaina huljutan varpaitani Karibian meressä that´s for sure. Mutta hyvin suojautuneena. Mulla on perusvoiteena suojakerroin 30 ja ostin vielä sellasen vauvoille tarkoitetun 50 kertoimisen. Sitä ei kyllä varmaan tule käytettyä, mutta kun se puikko oli niin söötti ja siinä luki Protect your baby. Toi on ehkä se viimeinen ripe mun tänä keväisestä vauvakuumeesta. ;)

Koiralle. Olispa koira.

Vodka of Finland.

Downtown LA

Toi lähti nyt teillepäin. 

Käsi ylös kuka haluisi vaihtaa paikkaa mun kanssa?

Hupsista, unohdin Do not disturbin oveen viideksi päiväksi...

Jäljelle jäin ananas.

Thanks for ruining my day,  Britney.

Between Santa Monica & Melrose. I could live there.

Robin Hood lives here somewhere!

Kävelin tänään vielä pidemmälle Melrose Avenueta kuin sunnuntaikävelyllä. Sieltä se autuus vasta aukeni, kauempaa. Valitettavasti tässä vaiheessa autoton matkaaja joutui kääntymään takaisin, koska iltapäivän polttava aurinko + vedettömyys ei ole hyvä yhdistelmä. Siellä alkoi olemaan niitä makeita vintageputiikkeja ja Marc Jacobsia, Vivienne Westwoodia ja muita herkkuja (joiden kohdalla toki vaan kiihdytin vauhtia ja viuhahdin ohi vilkaisemattakaan) Kadun ylitys on itsessään paikoittain aika haastavaa. Yleensä vain isoissa risteyksissä on valot jalankulkijalle ja silloinkin ylitysaikaa on melko tarkalleen noin 15 sekunttia. Ei ne päälle aja, mutta musta tuntuu, että oon kokoajan kaikkien autoilijoiden tiellä. Ihmisillä on kiire töihin ja muihin asioihinsa ja mä piiperrän siellä liikenteen seassa. Olisi ehkä vähän helpompaa, jos tämä mun varteni olisi sanotaan nyt edes keskimittainen, niin mulla olis suuremmat mahikset tulla nähdyksi sieltä Landroverin ratin takaa. Nyt ne varmaan huomaavat vain nopeasti etenevän rusehtavan päälaen :D

Mutta tosiaan, kyllä mä siinä kelasin miten mukavaa olisi mennä kokonaan tämä katu ilmastoidulla autolla ja vetäistä se parkkiin aina jonkin putiikin eteen. Lokaalit shoppailijathan täällä näyttää käsittämättömän hyviltä. Lähes poikkeuksetta heitä voisi kuvailla näin; Tumma, pitkä, kiiltävä tukka. Todennäköisesti luonnollinen, ihan oma tukka. Aivan käsittämätön kroppa. Oon tuijottanut niin monen naisen persettä ihan vaan miettien miten se voi olla noin täydellinen. Isot, hienot mustat aurinkolasit. Iso, vaatimattoman näköinen parin tonnin laukku. Ei logoja. Ballerinat jalassa. Niissä täydellisissä pikkujaloissa, jotka ei haise hieltä ja joidenka jalkapöydät kiiltää auringossa. Iso, yleensä valkoinen, tietysti virheettömän puhdas Mersumaasturi. He nousevat ylös ilmastoidusta maasturistaan freshinä, he tuoksuvat aivan järjettömän hyvälle. He hymyilee sulle! He katsoo sua silmiin ja hymyilee ( ei liene tarpeellista kuvailla hampaita?) He saattavat jopa tervehtiä sua sellaisella ihanalla pehmeällä äänellään. Heillä on aina jokin juoma kädessä, eikä tietenkään rahvaan Starbucksin kaltaisen ketjun Frappuccino, vaan jonkin paikallisen mehunpuristamon luomuporkkanamehu tai vastaava. Oon nähnyt niitä täällä. Mehu maksaa $8.
Tänään näin ruokakaupassa sellaisen jumalattaren, jolla oli kaksi pientä poikaa vaunuissa. Mä kuljin sen takana ja katsoin sitä sen lantiota ja pyörittelin silmiäni. Se ei ole synnyttänyt. Ei varmaan ole synnyttänyt!  Eikä ne siihen lopu, eilen kohtasin elämäni miehen liikennevaloissa. Se oli ilman paitaa lenkillä ja ylitettiin katua vierekkäin, mä kuvittelin, että ollaan kirkossa matkalla alttarille.

Kaikki kertaa säännöt ennen kuin lähtee ylittämään katua.

No joo, takaisin arkisiin asiohin. Tosiaan tänään kiertelin tuolla koko päivän ja poikkesin reitiltä aina jos jossain näin jotain kivaa, tai jos olin jo kulkenut siitä aiemmin. Kävin muutamassa koiranvaatekaupassa ja yhdessä niistä, kun avasin oven, oli siellä vastassa kolme villiä chihuvauvaa <3 Voi jessus! Muutenkin oon käynyt herkillä ja sitten sellaiset pienet vauvakoirat, just heränneet, unta vielä silmissään, tuijottaa sua ja haukottelee. Ei nyt mua alkaa taas itkettää :`)

Kotimatkalla piti käydä ruokakaupassa ja päätin mennä sinne Beverly Hills Farmers Marketiin, joka on toisella puolella tietä siitä edullisemmasta Ralphista. Fakta on se, että mähän rakastan ruokakauppoja. Mä en todellakaan oo ruoanlaittaja, enkä tiedä mistään mitään, mutta luotan omaan makuuni ja tykkään syödä hyvää ruokaa. Oli se sitten mitä hyvänsä. Varsinkin ruokakaupat Jenkeissä on mahtavia. Luonnollisesti sen takia, että kaikkea on hirveästi, ja kun on aikaa voi vaan kierrellä hyllyjen välissä ja katsella mitä kaikkea voisi olla tarjolla. No menin näistä Farmers Marketin ovista sisään ja tunsin kuinka ilopisu valuu Converseille ( noin niin kuin kuvainnollisesti ) OH MY GOD! Siinä vaiheessa olin hurmiossa ja sivuutin kaikki kommentit tämän mestan hintatasosta. Pyörin siinä ovella, varmaan ynähtelin innosta ja etsin katseellani ostokoria. Ei aikaakaan, kun siihen ilmestyi vanhempi herrasmies, kysyi tarvitseeko nuori nainen apua ja haki sitten mulle korin. Ohitin ensimmäisenä muffinsitiskin ja suklaannälkäisenä otin double choco muffinsin. $2,47. Kirosin jo kaikki jotka olivat sanoneet, ettei tänne kannata tulla, kun on niin kallis ruokakauppa.

Löysin tiskin jossa oli dinnereitä. Eikä mitään perusdinnereitä, vaan esimerkiksi isoja jättilaisrapuja. Hyvää vaihtelua sille joka päiväiselle sushille. Joo joo tiedän, hirveän kurjaa joutua syömään sushia joka päivä ;)
Tässä vaiheessa huomasin sen täydellisen naisen ja seurasin sitä sellaiselle pisteelle mistä hän tottuneesti kauhoi kanakeittoa isoihin kuppeihin. Mäkin nostin katseeni sen ahterista ja huomasin, että siinä on deli. Fantastic. Mä kiersin sen, toisella puolella oli salaattia. Awesome. Tuoretta salaattia, pinaattia, punasipulia, PORKKANARAASTETTA. Lähdin kiikuttamaan jättiläisravut takaisin omalle paikalleen. Otin ison astian salaattia ja toisen ison astian lämmintä ruokaa. Pieniä makeita valkosipuliperunoita, pinaattikastiketta, kanapyöryköitä, perunamuusia...Kyynel silmässä lappasin sitä ruokaa lootaan. Eka lämmin ateria kolmeen viikkoon. Oikeaa ruokaa.

Menin kassoille jonottamaan ja siellä ei tarvinnut itse edes nostaa tuotteita hihnalle, vaan siihen oli palkattu henkilö. Odottelin siinä ja mun viereen parkkeerasi komea hopea (ei harmaa, vaan hopea) tukkainen mies.Yllä musta puku. Ei yhtään valkoista karvaa, ei edes sitä yhtä. Se katsoi mua sieltä korkeudesta, kumartui mun tasolle, hymyili ja kysyi karhealla, matalalla äänellään  " So... Did you shop wisely today ? "

Ahh! Lämmin ateria! Lämmin!

Oh boy I did! Muffinsi oli ehkä vähän too much, mutta muuten kaikki oli täydellistä. Loppusumma oli $33 eli käytännössä aivan sama kuin Ralphsilla. Oi, onneks voin käydä siellä vielä kaks päivää!

Melrose Avenue.

Amen!

Huomisaamuksi olen saanut kuskin hommattua ja kiertelen poikkeuksellisesti autolla vajaa seitsemän tuntia ympäri Losia. Ihan kiva. Voin sanoa. Saa jalat vähän levätä ennen perjantaita ja ärsyttävää lentokenttäveivaamista. Toivon, että saan hyvät unet tänä yönä niin ehkäpä tää väsymyskin alkais helpottamaan. :)


Aurinkoa päivään,


Mari