Ecuador you are awesome.

Mähän olin ihan superinnoissani tulosta Ecuadoriin muutamastakin syystä. Ensiksikin en ole koskaan ollut Etelä-Amerikassa. Oon kuullut pelkkää hyvää koko mantereesta, jos ei lasketa näitä Suomen ulkoministeriön mieltä ylentäviä matkustustiedotteita, joita mä en lue. Menin Miamissa kentälle  hyvissä ajoin nautitimaan ajastani ilmastoidussa rakennuksessa, unohtaen, että olen tulossa talveen. Tapasin kentällä CNN:n kameramiehen, joka oli työmatkalla Miamissa ja hän kanssaan höpistiin pitkät jutut ja yritettiin saada wifi toimimaan. Lento Quitoon oli hirveä. Hirvein lento koskaan. Neljä ja puoli tuntia täyttä tuskaa täyteen ahdetussa, kuumassa ja vanhassa koneessa. Mä olin käytäväpaikalla ja mun vieressä istui vajaa 15-vuotias räkänokka, joka tökki mua koko ajan ja venkoili joka suuntaan. Välillä se jäi tuijottamaan rintavarustusta. Kun syötiin, se ei osanut pitää haarukkaa kädessään, vaan puristi sitä nyrkissä ja yritti lapata suuhunsa jotain ennen kuin se tippui. Jos mulle joskus siunaantuu lapsia, mä opetan ne ensitöikseni käyttämään haarukkaa ja veistä. Lopulta se kaatoi koko tarjottimen mun päälle, kun ei voinut ojentaa sitä lentoemolle kahdella kädellä. Toisella puolella käytävää mun vieressä istui haiseva japanilainen isoisä. Takana nuori mormonipariskunta, joka vaikutti siltä, kuin olisivat karanneet yhteisöstä Etelä-Amerikkaan harjoittaakseen estottomasti kaikkea sitä, mikä on kielletty ennen avioliittoa. Ja edessä luonnollisesti se ainoa itkevä vauva.

Lento tuntui kestävän ikuisuuden mutta vihdoin kapteeni kehotti kaivamaan kamerat esiin ja kuvaamaan " spetacular viewsia " Andeista, joiden päältä liideltiin ennen laskeutumista Quitoon. Seitsemältä oli jo ihan säkkipimeää. Kaikki sujui lentokentällä nopeasti. Isot kiellot lapsiprostituution käytöstä ja muistutus varsin miellyttävistä vankilaoloista Ecuadorissa. Tullivirkailija näpytteli kuuliaisesti kaikki mun tiedot vanhalle Microsoftille ja pyysi sitten treffeille. Kieltäydyin kauniisti ja hän toivotti mut silti tervetulleeksi Ecuadoriin. 

Koko koneen matkatavarat oli kannettu ympäriinsä pitkin terminaalin lattioita ja mä mietin näenkö rinkkaani enää koskaan. Ihmiset löysivät laukkujaan nostivat niitä kärryihinsä. Mä kelasin jo mielessäni kuinka suuri tappio mulle on tulossa. Sitten näin sen ärsyttävän pikkujannun mun rinkan luona näpräämässä ja kiskaisin rinkkani sen kädestä ja jatkoin matkaa toiseen jonoon. Täällä oli sama systeemi, kuin Mexicossa sen suhteen kenen matkatavarat avataan ja syynätään. Kaksi mun edellä sai vihreän valon ja mä olin ihan varma, että mulle napsahtaa punainen. Onneksi se nainen, joka sitä bingoa siinä piti, pudotti kaikki paperinsa mun kohdalla ja se nauroi hysteerisesti ja antoi mun mennä ilman valomerkkiä.

South America oh yeah!

Happy feet on the Equator.

Sunnuntai meni kokonaisuudessaan sängyssä makoillessa, välillä raotin verhoa ja katselin taivasta. Sängyssä oli tempurpatjat ja untuvapeitto. Sain ensimmäistä kertaa vetää jalkaan mummun kutomat villasukat. Lattia oli jääkylmä mutta suihkusta tuli pienen odotottelun jälkeen kuumaa vettä. Kuuntelin Youtubesta kasirihelmiä ja yritin levätä. Päätä särki ja käveleminen huippasi. Tänne tullessani en muistanut, että ollaan vajaa 3000 metriä merenpinnan yläpuolella. Happi tuntui olevan aika kortilla ja silloin pitäisi juoda paljon vettä. Mulla ei ollut tänne saapuessani vettä ja jouduin kituuttamaan janoisena koko yön. Päivällä otin taxin ja lähdin käymään kunnon ruokakaupassa ja palkkasin kuskin odottamaan mua kaupan pihalla. Ruokakauppa oli ihan mahtava, en toki viitsinyt siellä sen enempää aikaani viettää, ettei kuski hermostu. Sain kaiken mitä tarvitsen seuraaviksi päiviksi. Ecuadorissa ruoka on halpaa ja ulkona syöminenkin lokaaleissa ravintoloissa tosi edullista, mutta olen kyllästynyt etsimään ravintoloita ja päätin alkaa valmistamaan ruokani itse.

Hotelilla on keittiö, jota sain käyttää. Lilian laittoi ruokaa siellä itselleen ja vauvalle ja mä valmistin ensimmäisen voileipäni pariin kuukauteen. Bookkasin hostellin Mariscalista kahdeksi yöksi ja ajattelin lähteä sitten rannikolle pyörimään. Yön hinta dormissa oli huimat kuusi euroa.  Hostelli oli oikein kiva. Henkilökunta on mukavaa ja täällä on koirakin. Ja ihastuttava pieni, villi kissanpentu, joka varasti kanaa mun leivän päältä.

Olin Quitossa kokonaisuudessaan neljä päivää. Kaupunki on latinalainen suurkaupunki, eikä mulle mitään nähtävää, halusin vain nopeasti pois. Keskustassa Mariscalin alueella oli tosi länkkärimeininki ja heti pimeän tullen tosi epämääräistä porukkaa. Hostelliin oli lukollinen portti ja katua vartioitiin asein molemmista päistä. Yksikseen ei seitsemän jälkeen hotsittanut juurikaan käppäillä. Moni tyyppi hostelissa oli ryöstetty tai yritetty ryöstää Quitossa.

Tapasin mukavia tyyppejä, erityisen mahtavaa oli tavata kaksi suomalaisvahvistusta Ruotsista ja puhua suomea pitkästä aikaa. Toinen heistä erehtyi mainitsemaan mulle " värilliset turkinpippurit ", joita en saa nyt mielestäni. :D Olisi ollut nastaa jatkaa poikien kanssa matkaa hetki, mutta he menivät viidakkoon ja mun veri vetää rannalle. Lähdin Quitosta Banokseen keskiviikkona. Bussiasema sijaitsee vajaan tunnin ajomatkan päästä kaupungista ja maksoi $10. Taxikuski oli ihana. Bussiasemalla olin neljä minuuttia ennen lähtöä, mutta kerkesin ostamaan lipun, juoksemaan läpi seitsemän väärää laituria, kun jokaiselta sanottiin eri lähtölaituri. Lopulta oikea bussi oli jo lähtenyt laiturilta mutta otti mut kyytiin onneksi. Hyvä, että täällä kaikki on myöhässä. Matka kesti vajaat neljä tuntia ja maksoi $4. Banos onkin aivan ihanainen pieni kaupunki Andien juurella. Tämä on yksi suosituimmista kohteista Ecuadorista mutta high season ei ole vielä alkanut, joten täällä tyhjää toistaiseksi. Paitsi viikonloppuisin tänne tulee porukkaa muualta Ecuadorista viettämään viikonloppua ja huljuttamaan itseään vulkaanisissa hot springeissa. Mä rakastan hot springseja, mutta täällä jätin ne suosiolla väliin. Altaat on isoja eikä mun mielestä luonnonmukaisia, joten jään odottamaan Hondurasin kaltaisia pieniä altaita keskellä viidakkoa.

North. <3

Päiväntasaaja sopivasti haarojen välissä.

Bubble gum ice cream.

illan soittolista.

Illallinen.

Eikä sitten mitään tällaista kesälaitumilla.

One of those mornings.

Sain maailman parhaan lahjan.

Nyt en jaksa enää kirjoittaa muuta, koska olen katkera harmaasta ja sateisesta ilmasta :D Lopuksi haluan kuitenkin esittellä Hondurasin rahat, jotka löysin eilen, kun siivosin lompakon. Tässä ovat...

Elvis.

Dracula.

God.

Venäläinen mies.

Ihanaa kesäkuuta kaikille  & paljon, paljon onnea kaikille valmistuneille <3


Mari