In the jungle, the mighty jungle in Belize.

Lähdettiin Caye Caulkeresta vesitaxilla Belize Cityyn puolenpäivän aikoihin. Belize Citystä en ole kuullut mitään hyvää ja paikallisetkin sanovat, että sieltä kannattaa lähteä mahdollisimman nopeasti pois. Ei ole maailman turvallisin paikka, eikä siellä ole mitään nähtävääkään. Saavuttiin satamaan 40 minuutin meriajelun jälkeen ja heti satama-alueen ulkopuolella olikin ihan eläintarha. Suosittelen hommaamaan kaikki kuljetukset etukäteen ennen kuin menee Belize Cityyn, koska siinä sataman ulkopuolella saattaa menettää omaisuutensa aika nopeasti. Meillä oli kuljetus suoraan yksityisshuttlella bussiasemalle, jossa kannattaa vain mahdollisimman matalla profiililla siirtyä bussiin.

Matka bussiasemalla kulki kaupungin läpi ja kaupunki oli hirveä. Ahdistava ja likainen. Imppaavia ihmisiä, hökkeleitä ja köyhyyttä. Kun tultiin bussiasemalle, meidät ajettiin suoraan porttien eteen ja hätisteltiin suurimmat ihmisjoukot pois kimpustamme ja mentiin suoraan bussiin. Meidän rinkat heitettiin bussin takaosaan ja mä istuin vahdissa siellä takana. Ei sillä, että ne nyysittäisiin, vaan ettei ne tippuisi, koska ihmiset tulivat sisään bussiin myös takaovesta. Ja milloin mistäkin.

Matkamme tässä ilmastoimattomassa paikallisbussissa kohti San Ingnaciota kesti reilu kolme tuntia. Bussi oli täynnä ja penkit olivat petroolin väristä tekonahkaa. Ensimmäisen tunnin jälkeen ihan mukavat istua, mutta pikku hiljaa alkoi paikat puutumaan ja liimautumaan kiinni penkkiin. Vieressäni istui koululainen, joka olisi kovasti halunnut jutella, mutta mä noudatin normaalia bussikaavaani ja tuijotin ulos ja kuuntelin musiikkia. Ihmiset eivät ole täällä hyökkääviä, ainoastaan kovaäänisiä ja kovia puhumaan. Juuri sellaisia mitä mä jaksan kuunnella kolme tuntia hikikarpalot otsalla, ilman vettä ja pissaa pidätellen. ;)

Bussipysäkkejä ei ole, vaan kyytiin otetaan mistä vain ja kun haluaa jäädä pois kyydistä, pitää katsoa kuskia " sillä silmällä "Onneksi mun ei tarvinnut kokeilla tätä, koska mun vaativat silmäilyt belizelaiselle bussikuskille saattaa tulla hyvin helposti väärin ymmärretyiksi. Sotilaspukuun pukeutunut lipunmyyjä piti järjestystä bussissa ja katsoi ettei me tytöt tulla ahdistelluiksi.

Bussi jätti meidät hiekkatien varteen ja hypättiin takaovesta ulos. Aurinko oli jo alkanut laskea.  Kerättiin rinkamme pölypilven alta maasta mihin lipunmyyjä oli ne heittänyt. Käveltiin pieni matka Trek Stop viidakkohotelliin vai miksiköhän tätä sanoisi... Ehkä enemmän tällainen mökkikylä. Meillä on omat pikkumökit ja vessat ovat compost toiletseja, eli ulkohuusseja. Suihkut ovat aurinkolämmitteistä sadevettä. Tosi kiva. Kotoisa ja idyllinen. Muille tää onkin ehkä enemmän eksoottinen kokemus, mutta mulle tää on mökkeilyä. Mökkeilyä hieman erilaisessa olosuhteessa. Illallinen ja aamiainen tilataan etukäteen haluttuun aikaan ja ei maksa juuri mitään. Ei se kyllä kovin erikoista ollutkaan. Ihanaa oli mennä nukkumaan illalla pieneen mökiin. Mökki on vaatimaton mutta kaikki löytyy mitä tarvitsee. Käytännössä kuitenkin siten, jos ei tarvitse juuri mitään. Mökki on tehty laudoista ja katto on peltiä. Hyttysverkko löytyy ikkunoista. Ulkoa kuului heinäsirkkojen sirkutus ja lintujen äänet. Tuuletinta ei tarvittu, kun täällä on viileämpää yöllä. Yöllä heräsin uskomattomiin luontoääniin! Luulen, että apina pudotteli jotain peltikatolle ja linnut rääkyi niin kuin lokit.

San Ignacion alue on kuuluisa isoista luolistaan ja siellä voikin järjestää itsensä vaikka minkälaiselle järjestetylle luolakierrokselle. Luolat ovat valtavia ja kierrokset niissä vaativat ensiksi yli tunnin vaelluksen viidakossa ja itse luolissa liikuminen on vaativaa. Kierrokset kestävät koko päivän ja luolissa vietetään yli kuusikin tuntia. Siellä voi nähdä mayojen luurankoja ja rituaalipaikkoja. Mua ja muutamaa muuta ei luolat kiinnostaneet, joten me hommattiin meille oma kuski päiväksi, joka kuljettaisi meitä mielenkiintoisiin paikkoihin täällä lähistöllä.

Paikallisbussilla reilu kolme tuntia. 

Aamuyöstä heräsin kylmyyteen, ihan niin kuin ensimmäisinä valoisina kesäöinä mökillä alkukesästä. Lakanat olivat kostuneet ja hetken oli ihan hiljaista. Heinäsirkatkin olivat menneet nukkumaan. Ihan kuin olisi mökillä. Sitten se apina alkoi pudotella niitä pähkinöitä. Lähdin käymään veskissä. Koikkelehdin otsalamppu tiukasti maata osoittaen, ilman kenkiä kivistä polkua ja mietin, että täytyy alkaa olemaan enemmän paljain varpain että jalkapohjat tottuisi. Vessassa tapasin vihreän sammakon ja lepakon. En tiedä kumpi on pahempi.

Mulla oli aamiainen varattuna klo 7.30 " Healthy Choice" sisälsi ison hedelmälautasen, siemeniä, yogurttia ja paahtoleipää. Oma oppaamme tuli hakemaan meitä laiskoja klo 9.00 ja lähdettiin hedelmämarkkinoiden kautta luolalle. Mä niin tykkään markkinoista täällä. Hedelmät ovat näteissä, suorissa riveissä ja eivät maksa käytännössä mitään. Minä, joka vihaan tinkaamista, olen oppinut tinkaamaan espanjaksi banaaneiden hinnan ihan pohjalukemiin ;) Käytiin vielä leipomossa hakemassa leipää ja hypättiin maasturiin ja ajeltiin kohti viidakkoa. Mä en ole kiinnostunut niistä luolista enkä ole koskaan nähnyt sellaista. Nyt kuitenkin menisimme yhtä katsomaan. Oppaamme Gliss, jota mä kutsuin mielummin Glossiksi, kertoi meille vuoden tarkkuudella Mayoista, rituaaleista ja Maya-kalentereista. Hän osasi kertoa kaiken Belizen historiasta, kielistä ( mitä täällä onkin hirveästi. Pääkieli on englanti, mutta jokaisella on myös vähintään yksi tai kaksi kieltä sen lisäksi. Yleisesti espanja, kreoli ja/tai jokin kolmesta alueen intiaanikielestä )

Mun kapasiteetti ei tänään ottanut vastaan informaatiota, vaan mä istuskelin auton takakonttiin viritetyllä istuimella ja kuuntelin Ismo Alankoa ja katselin maisemia. Ajoimme viidakkoon yli tunnin ja sinä aikana maisema kerkesi muuttumaan viidakosta mäntymetsään ja takaisin viidakkoon. Kuljimme pienen trekin vesiputoukselle. Muut menivät uimaan putoukseen, mutta mä jätin väliin, kun olin juuri aamulla lukenut sanomalehdestä ameeboista ja loisista. Gloss sanoi, että matoja nyt on kaikkialla. Mä en silti mennyt uimaan tällä kertaa. Ajelimme hetken luolalle ja olihan se sykähdyttävä. Iso luolansuu ja sisältä niin korkea. Tämä luola on ihan onneton luukku, eikä sillä ole mitään arvoa. Se on ollut Mayojen alamaailman jumalten alttari. Hieno luola. Sen enempää mielenkiintoni ei kuitenkaan herännyt. :)

Pian alkoi satamaan, sadekausi onkin ihan aluillaan jo Belizessä. Sadekausi kestää toukokuusta elokuulle ja syys-lokakuussa on hurrikaanikausi. Tänne ei käytännössä ole matkustusta kesän aikana, koska täällä sadekausi ei ole sadekuuro muutaman kerran päivässä, vaan vettä saattaa tulla läpi kesän yötä päivää. Sade tuntui niin kivalta pitkästä aikaa. Lämmin sade. Koko päivän olikin viidakossa leuto ilma, ei kuuma, mutta kostea kyllä sitäkin enemmän. Gloss heitti meidät takaisin mökkikylään viiden aikoihin ja mä olin tilannut sopivasti itselleni kookoskanaa ja vihanneksia. Ihanaa, lämmintä kunnon ruokaa. Kokki on selkeästi skarpannut ensimmäisen illallisen jälkeen. Aamulla klo 9 matka jatkuu Guatemalaan, jonka raja onkin ihan vieressä. Ilmasto muuttuu radikaalisti aika pienillä etäisyyksillä, nyt täällä on ollut mukavaa vajaata +30, mutta seuraavaan kohteeseen mentäessä nousee jo +39.

Päivän veski nro.1

Päivän veski nro. 2. Tämä oli parempi.

Ei se suosituin luokkaretkikohde.

Iso!

Yes, I was caving.

Luonnonpuiston vartiosto.

Warm rain.

Mun piti ottaa kuva täällä mökkikylässä asuvasta ihanasta yksisilmäisestä koirasta, Tarzanista <3 Täällä on lemmikoirat niin kilttejä ja leppoisia ( tämä kyllä kerjäsi ja me jaettiin pari kertaa mun ranskalaiset. Ei voi olla antamatta, kun toinen katsoo syvälle silmiin sillä yhdellä silmällään! ) Kamera oli aina sitten muualla, kun hengailtiin Tarzanin kanssa terasilla ranuja syöden.


Aurinkoa alkavaan viikkoon :)


Mari