Aamulla oli kuuma, katsoin säätiedotusta ja luvattiin +40. Meitä tuli kuski hakemaan sovittuun aikaan ja rinkat sidottiin pakun katolle. Meillä on iso, tilava minibussi vain meille. Ajettiin 15 minuuttia Guatemalan rajalle, jossa rajanylitys sujui ongelmitta. Belizesta lähdettäessä joutuu maksamaan $18 maastapoistumismaksun ja Guatemalaan mentäessä $1 maksun. Hinnat voivat vaihdella täysin päivän mukaan. Saatin vaihdettua Belizen dollarit quetzaleiksi rajalla. Rajalla meitä oli heti vastassa kuskimme ja se ihana, iso paku. Guatemala vähän kuumotti mua alkuunsa, kun mulla ei ollut mitään ennakkokuvaa koko paikasta. Ajattelin, että täällä todella olisi köyhää ja kurjaa ja viidakkoveitsestä saisi joka kadunkulmassa. Mutta jo rajalla oli jotenkin tosi hyvä fiilis tästä paikasta. Ihmiset eivät puhu englantia mutta jaksaa kärsivällisesti tulkita elekieltä. Pankkiautomaatit ovat siistejä ja suojattuja koppeja. Niissä saa palvelua myös englanniksi. Vessat ovat poikkeuksellisesti siistejä ja jopa paperia löytyy useimmista, kaupat ja kioskit ovat tosi siistejä. Ajettiin kolme tuntia Tikaliin kuunnellen nupit kaakossa mariachia. Meidän kuski on ihana ja ymmärtäväinen vanhempi herrasmies Marco. Hän tottelee meitä, kun " meillä on pissahätä" " me halutaan hedelmiä " tai " ei me haluta tällasia hedelmiä " :D

Ajettiin siis Tikalin rauniokaupunkiin ja napattiin matkaan mukaan oppaamme Miguel, joka on ollut Tikalilla oppaana 14-vuotiaasta lähtien. Sisäänpääsy alueelle maksoi $21 eli 150 quetzalia. Mä ajattelen nyt kaiken USA:n dollareissa, se on helpompaa ja mulla on niitä pääosin pelkästään matkassa. Mä oon aina halunnut käydä Tikalilla ja oon odottanut sitä tosi paljon. Nyt kun sinne vihdoin pääsee, on +40 ja nestehukka. Päätä särki ja tuntui, että sydän pettää kuumuudessa :D Miguel sanoi, että kierros kestää neljä tuntia! Vähintään! Mä ilmoitin siinä vaiheessa, että mä en pysty olemaan ulkona niin kauan näissä lämpötiloissa, eikä muutkaan. Aurinko poltti. Oli niin kuuma ettei edes hikoiluttanut. Missään ei ole koskaan ollut näin kuuma.

Sovittiin, että kaksi ja puoli tuntia that´s it. 2 litraa vettä mukaan ja kohti viidakkoa. Miguel osasi tietenkin hyvin kertoa kaikki viidakon eläimistä, linnuista, kasveista ja Mayoista. Mä kävelin hänen perässään huohottaen ja yritin kuunnella tarkkaavaisesti, mutta ääni puuroutui ja askel painoi. Vesipullot kuumenivat. Välillä pysähdyttiin kuuntelemaan lintujen ääniä.

Viidakko oli kaunis. Täynnä mausteisia tuoksuja. Viidakko tuoksui yrttitarhalta. Matka oli pitkä ja askel alkoi olla todella raskas. Kun oltiin kävelty vajaa tunti kinttupolkua viidakkoon +40  helteessä, auringon paahtaessa päällä, alkoi hermot mennä. Oon aina halunnut nähdä ne helvetin kivikasat mutta missä ne on?! Maassa oli tarantellan reikiä ja apinat pudotteli niitä pähkinöitään. Mölyapinat ( Alouatta ) huusivat kuin niitä olisi teurastettu, kuulemma siksi, kun ilma alkaa muuttumaan. Great. Niiden ääni kantaa jopa kolmen kilometrin päähän ja se ei ollut mitään hienoista vaikerointia. Mun kehossa ei käytännössä ollut nesteitä, suu oli hiekkapaperia ja toisessa pullossa pohjalla pikkutilkka kuumaa vettä. Muistan lukeneeni, että ärtymys on yksi lämpöhalvauksen oire, ja mulla alkoi sitä kyllä kertymään ihan mukavasti. Jättäydyin porukan perälle, koska tyytymättömyys alkoi varmasti paistamaan kasvoiltani aika kauas ;)

Sitten! Temppeliraunio! Keskeltä viidakkoa, kirjaimellisesti middle of nowhere, nousee 70 metrin korkuinen raunio. Symmetrisenä ja täydellisenä aurinkoa vasten, juuri oikealla paikallaan. Se on aina pysäyttävää nähdä miten tämä maailma on rakentunut. Mayat, kädelliset ihmiset, ovat rakentaneet tämän valtavan kaupungin. Ovat luoneet astronomisen kalenterinsa ja auringon vuoden. Sellaiseen arkkitehtuurin on täytynyt käyttää vuosia tai vuosikymmeniä, laskettu auringonkierrot tarkalleen. Kevätpäiväntasaukset. Valot ja varjot. Ihmiskunnan täydellisen ihmeen alkulähde. Kävelimme vielä reilusti pääaukiolle, jossa sijaitsee se Tikalin tunnetuin kuninkaiden palatsi. Tikalissa on jännää se, että kukaan ei tiedä miksi ja miten suurin osa näistä rakennelmista on tehty. Tikal on suurin Maya-kulttuurin muinaisista kaupungeista. Sen vanhimmat rakennelmat ovat tehty 300 eaa. Kaupunki hylättiin 900-luvun lopulla. Alue on niin laaja, että sen kokonaisvaltaiseen katsomiseen menisi vähintään kaksi päivää. Tikalin kansallispuisto on Unescon maailmanperintökohde. Mä oon aina olettanut, että Tikal koostuisi muutamasta rauniosta ja sijaitsisi jonkin kaupungin keskustassa, mutta se on todellakin ihan korvessa. Siksi ensimmäinen retkikunta tuli alueelle vasta 1848. JA vielä vuonna 1996 sieltä löydettiin rehevöityneen kukkulan sisältä 65 metrinen raunio, joka on nyt kaivettu esiin. Oletin myös, että alueella olisi tuhat aasialaista turistia, mutta yllätyksellisesti siellä ei ollut meidän lisäksi kuin  muutamia paikallisia koululaisia. He tosin ihmettelivät meidän porukan tanskalaisblondeja enemmän kuin mielentöntä historiaansa.

Bienvenida!

Guatemalan kansallispuu, jonka on tarkoitus muistuttaa tarantellaa. Creepy.

Hyvin mielenkiintoisen retken jälkeen edessä oli vielä reilun kahden tunnin matka Florekseen. Flores on kuuluisa siitä, että se oli viimeinen Mayojen asuttama kaupunki. Tultiin sopivasti perille auringonlaskuun. Ostettiin viiniä ja mentiin katsomaan sitä laiturille järven rantaan. Mä en vieläkään mennyt uimaan. Ne matoset ovat nyt iskostuneet mun päähän. Aurinko oli tulipunainen pallo, joka upposi nopeasti järjen taakse. Syötiin katukeittiöstä guatemalalaista ruokaa hintaan 5 quetzalia sis. santsauksen kolmeen kertaan. Mä oon tähän mennessä tykännyt tosi paljon paikallisista ruuista mutta tämä oli kyllä aika karseeta :D  Mä sain täksi yöksi oman huoneen. En halunnut lähteä illalla uloskaan, vaan halusin vaan nauttia omasta rauhastani. Hmmm... Olen jakanut huoneen toisen ihmisen kanssa nyt 6 yötä ja jo tarvitsen omaa tilaa. Mulla oli iso huone, itseasiassa kaksi huonetta ja valtava parveke. Tuuletin rinkan pohjalla olleet vaatteet. Kokeilin pienen hetken miltä nahkatakki tuntuu päällä. Onneksi huoneessa oli ilmastointi, tosin ihan liian kovaääninen käytettäväksi. Join minibaarista halpaa ja hyvää guatemalalaista olutta ja juttelin äitin kanssa skypessä pari tuntia. Näin miten kevät on edennyt Suomessa. Näyttää ihanalta! Mikään maailmassa ei ole niin ihanaa kuin Suomen kevät pitkän ja pimeän talven jälkeen. Nauttikaa siitä! Istuskelin parvekkeella. Ilma ei jäähtynyt yöksikään. Suihkusta ei tullut lämmintä vettä, mutta nyt se on ihan sama. Sitä melkein sihisee, kun menee suihkuun. Menin nukkumaan neljän aikoihin akut hyvin latautuneina. Ihanaa saada olla yksin.

Aamulla sai nukkua pidempään, kun Marco nouti vasta klo 12. Ajeltiin kolmen tunnin päähän toisenlaiseen viidakkolodgeen. Täällä on niin kaunista. Jylhää. Vihreää. Olen yllättynyt ihmisten elintasosta. Talo voi olla oikeastaan minkälainen maja vain, mutta pihasta löytyy uutta autoa ja moottoripyörää. Ihmiset ovat hyvin pukeutuneita ja yleisesti hyvinvoivan näköisiä. Joka talon pihassa on hevonen, lehmä tai kana. Ihmiset näyttävät nykyaikaistuneilta intiaaneilta. Hymyileviä. Ja tosiaan jaksaa yrittää ymmärtää elekieltä. On tervetullut olo.

Pitkätkin matkat sujuu mukavasti, Marco on jopa hommannut meille kaikille kolme pientä tyynyä. Ei vaan voida nukkua, kun joudutaan kuuntelemaan sitä mariachia! Tasaisin väliajoin pysähdytään ostamaan Pringleseitä. Oon syönyt  niin paljon Pringleseitä! Perustelen sen suolatasapainon ylläpitämisellä ;)

Tultiin pieneen kylään, josta ostettiin taas markkinoilta hedelmiä. Nyt ei tinkaus onnistunut, kun vastassa oli noin 12-vuotias hyvin hintatietoinen pikkutyyppi. Hyvä vaan, pitää olla tiukkana. Ostin viisi banaania, neljä omppua ja mangon kahdella eurolla. Ylitettiin pieni lahti moottoriveneellä ja tultiin toisenlaiseen mökkikylään viidakkoon. Tämä paikka on vielä kivempi kuin edellinen viidakkokylä! Pieniä kahden hengen mökkejä joihin kuljetaan riippusilloin järven päältä. Tulikärpäsiä ja sammakoita. Ollaan ihan järven rannalla ja toisella puolella on suo. Huomenna ajattelin lähteä ratsastamaan, saas nähdä mitä siitäkin tulee!

Miten onnistunkaan!

Iloista Vappua toivotamme molemmat <3