Quarter-life Crisis: Guatemala Homestay

Heippis,

Löysin arkistojen kätköistä tämän Guatemalan perhevierailun, jota en koskaan saanut aikaiseksi julkaista. Tämä tapahtui siis joskus toukokuussa.

Tyrskyisän veneajeluni jälkeen saavuin pienen kylän laituriin, jossa oli vastassa pieniä lapsia iltaongella. Me tultiin tutustumaan paikalliseen kyläyhteisöön ja siellä toimivaan kansainväliseen yhteistyöhön. Muut olivat menneet kylään jo aiemmin päivällä. Kylä on pieni 3000 asukkaan ja kaikki on kävelyetäisyydellä. Kierreltiin nuorison koriskentillä ja kohdattiin ihmisiä. Käytiin kirjastossa, jossa toimii vapaaehtoisten ylläpitämä lasten iltapäivä-ja iltakerho. Kirjasto on pystyssä lahjoituksilla ja ilokseni huomasin heti, että eniten tähän pieneen kirjastoon oli antanut lahjoituksia mikäpäs muukaan, kuin rakas kotimaa. Hyvä Suomi! <3

Lahjoituksina oli annettu mm. Muumi-kirjoja ja Mauri Kunnaksen iki-ihania espanjaksi käännettyinä. Natiaiset oli ihan liekeissä muumeista. Kukapa meistä ei olisi ollut?

Kirjaston jälkeen tutustuttiin katutaiteilijoihin ja maya-katolispyhättöön. Huuli pyöreänä kuuntelin, kun maya-pappi selvitti meille maya-katolisuskontoa. Hmm.. Mites ne luonnonjumalat? Ilmeisesti, kun eurooppalaiset tulivat, toivat he mukanaan myös katolilaisuuden ja näin kaksi täysin ääripää uskontoa ovat yhdistyneet. Tällaiset tilanteet harmittaa, kun ei ymmärrä espanjaa eikä voi kysellä kunnolla. Jotenkin näin se kuitenkin meni. Mielenkiintoista, mutta mä mietin haisenko ummehtuneelle appelsiinimehulle. (edit: mun reppuun oli silloin vuotanut se appelsiinimehu :D )

" Ei muumitaloa lukita yöksi, hei muumi... "

Muchas gracias!

Toukokuu! Mun lemppari!

Sweetheart.

Yöksi jakauduttiin perheisiin. Tämä asetelma oli mielenkiintoinen, koska perheessä ei puhuttu enempää englantia, kuin laskettiin kymmeneen " One, two, three, four, nine, six... " Yhteinen sävel löytyi kuitenkin nopeasti. Talossa asui kymmenen ihmistä, se jäi vähän epäselväksi ketä kaikki olivat. Talo oli vaatimaton, jos vaatimattomaksi voi sanoa taloa, jonka keittiöstä puuttuu katto. Tämä siksi, koska ruoka laitetaan avotulella. Tästäkin valistetaan nyt ihmisiä, kun he altistustuvat savulle käytännössä koko päivän. Makuuhuoneet olivat kyllä hirveän hyvät kokonaiskuvaa katsoen ja nukuinkin reissun tähän mennessä parhaat yöunet tässä taloudessa. Yöllä kylmeni paljon ja sainkin yöksi savuntuoksuisen villaviltin. Ulkona oli ilotulituspommeja ( pelkkä räjähdys ilman valoa ) kun vietettiin Cinco de Mayoa. Kirkonkellot soi läpi vuorokauden.

Illalla perheen rouva valmisti tyypillisen guatemalalaisen illallisen, johon kuuluu paistettuja perunoita, mustia papuja, kananmunaa ja tortilloja. Tosi yksinkertaista ja tosi hyvää. Perheessä on 5-vuotias pieni poika, joka esitteli mulle ylpeänä koulukirjojaan. Hän käy World Visionin kyläkoulussa ja opiskelee äidinkielenään mayaa ja sen lisäksi espanjaa ja englantia. Mahtavaa, että lapsille on alettu järjestöjen toimesta opettaa myös englantia, koska se avaa niin monia ovia ja mahdollisuuksia.